Oikeastaan jotenkin ajattelen että kumpa pääsisin hoitoon kun maanantaina menen lääkäriin...Voi olla että siellä ei ole tilaa tai jotain.Mutta jotenkin silloin saisi vähän hegähtää, jutella jonkun kanssa pään sisäisestä kaaoksesta ja muusta.Ja enenkaikkea saa lääkityksen jota sille on sitten helpompi säädellä kuin kotona, tai siis jos joku lääke ei käykään niin se vaihdetaan toiseen.Ja siellä voi käydä askartelemassa, viimeksi hoidon loppupuolella kävin siellä joka päivä askartelemassa.Olin siis yhteensä 4kk silloin, ensin 1kk suljetulla osastolla ja lout sitten vähemmän suljetulla.Ja loppupuolella kävin myös joka päivä uimassa, siinä oli parinsadan metrin päässä rantsu.Näin tänään kaupassa (kun sinne loppujen lopuksi raahauduin...) sen askartelu ohjaajan ja teki mieli sanoa että toivottavasti nähdään kohta.Mutta en viitsinyt ja voihan olla että hän on saanut tarpeekseen hourupäistä ja etsinyt itselleen toisen työpaikan.Toivottavasti ei sillä pidin hänestä.En tiiä miten jaksan jos en pääse hoitoon...jos saan lääkitystä niin siinähän menee monta viikkoa ennen kuin se alkaa "toimimaan"...

Eikä äiti soittanut vaikka sanoi soittavansa...Ei sillä niin väliä mutta olisin halunnut höpötellä jonkun kanssa...