Olen kirjoitellut pari viikkoa mesessä ( joo...kuulostaa aika teinimeiningiltä....) yhden ulkomaalaisen miehen kanssa ja huomasin äsken että odotin jännittyneenä koska hän tulee meseen. Ja siitä sitten rupesin miettimään ikiaikaista kysymystä mitä on rakkaus ja mistä sitä saa? Olisi ihanaa rakastaa jotakuta ja tietää että toinen rakastaa minua. Oikeasti en kauheasti tiedä tästä miehestä kauheasti eikä oikein sitä voi luottaa onko sekään mitä hän on kertonut totta. Itse kerron totuuden, en nyt mitään ihan henkilökohtaisia tai yhteystietoja koska mistä sitä koskaan tietää millanen ihminen on oikeesti ja missä oikeasti asuu.

  Mahdanko koskaan rakastaa oikeasti toista ihmistä? En koskaan oikeasti ole rakastanut ketään, en ole uskaltanut, mitä jos se toinen ei ookkaan vakavissaan ja sitten sattuu... Aina oon "pidätelly" tunteita kun en oo ollu yhtään varma toisesta.   Blaah, aika kliseistä mutta minkäs teet...

Jos vaan vois kurkistaa tulevaisuuteen ja nähdä onko sitä yksin ja tyytyä sitten siihen mitä näkeekään. Ei tarvitsisi toivoa ja yrittää ja tuskastella. Okei, oon loppu elämän yksin, kuolen neitsyenä.Elämä jatkuu, on sitä muutakin mielenkiintoista tekemistä mutta ei tarvitsisi enää vatkata samaa vanhaa paskaa.