En oo koskaan varsinaisesti seurustellu vaikka oon "jo" 27v. Tai on mulla jotain juttuja ollu. Kerran oli yksi poitsu, sanotaan nyt vaikka että Mikko.Mut en tienny oikeen mitä se haluu ja tykkääkö se musta vai pilluako se vaan kärkky.Olin sen mökilläkin jussina, oli siellä ihan mukavaa mutta jotenkin pelottavaa kun siellä oli sen suku ja kavereita joita en ollu koskaan nähny.Olisin sitten antanutkin pillua Mikolle mutta se oli niin kännis ettei se ees tehny mitään liikettä siihen suuntaan.Sen viikonlopun jälkeen yritin sille soittaa mutta ei se vastannu, idiootti.Ja sit tapailin yhtä venäläistä Natashaa, se oli söötti mut  oli vähän kielimuuri, kyllä se aika hyvin puhu suomee.Mut ei se siihen kaatunu vaan siihen kun molemmat oli niin ujoja.

Mut vittuako sitä nyt miettii mitä ei oo, mulla ei oo ketään niin sit ei oo.Eipähän tarvii kuunnella kenekään vittuiluu, nalkutusta eikä tarvii olla velvollinen kenellekkään.Mut toisaalta olis se kiva jos joku ilahduttais välil, silittäis kun paha olo tai edes koskettais.Nyt oon tekemisis vaan vanhempieni kanssa, ne soittelee välillä mut aika yksin oon.Tai on mulla yks kaverikin mutta se muutti toisella puolelle Suomea enkä oo nähny sitä varmaan vuoteen, kyllä me jutellaan mesessä mutta ei se oo sama asia.Oli mulla kavereita mutta kun menin mielisairaalaan (vai mikskä sitä hourulaa nyt kutsutaankaan virallisesti) niin sen jälkeen en oo niistä kuullu, kaipaan niitä mutta siitä on niin pitkä aika etten tiiä voinko soittaa niille.En tiiä miten tästä suosta pääsis ylös vaan pääsenkö koskaan.