Varasin siis tänään lääkärin, vihdoinkin.Menin terveyskeskukseen ajoissa mutta sainkin kuulla että olen väärässä paikassa!  Minun kaupunginosan terveyskeskuspalvelut ovatkin siirtyneet uuteen taloon toiselle puolelle kaupunkia! Vähän vitutti kun ei voinu kertoi se ämmä aamulla puhelimessa sitä.Vaikka ne onkin siirtyneet jo keväällä niin eipä ole ollut asiaa sinne.Noh, menin sitten bussilla ja olin puoli tuntia myöhässä, mutta ei se mitään kun onneksi lääkäri tiesi että myöhästyn ja otti toisia potilaita siinä välissä.Sain vihdoin soperrettua asiani ja lääkäri soitti "mielisairaalaan" (en koskaan muista mikä se korrekti ilmailsu on hourulalle...) ja sopi niiden kanssa että menen huomenna sinne!Pääsen jopa sille rauhallisemmalle osastolle kun yleensä ensiksi mennään suljetulle ja siellä on jotenkin mekkalaa ja ihmisiä tulee ja menee eikä vessojakaan saa lukkoon.Viimeksi olin aika monta viikkoa sillä suljetulla ennen kuin vapautui paikka siltä toiselta.

Jos joku tätä nyt lukee niin tuntuu varmaan että nopeastipa mä pääsin sitten hoitoon mutta olen yrittänyt päästä jonkinsorttiseen hoitoon varmaan alkuvuodesta asti.Mutta nyt olo on niin mahdoton että on ihan pakko päästä jonnekkin...Soitin äidille (tuumin että paras soittaa heti kuin vetkuttaa sitä ja ahdistua siitäkin...) ja se sanoi että onko sinne nyt pakko mennä! No ei oo! Enkä mä sinne nyt ihan huvikseen menekkään! Sitten se ehdotti jos tulisin sinne...just, sinne korven keskelle mistä ei pääse minnekkään.Ei ees kauppaan tai kirjastoon ja jos pyytää kyytiä niin se on sit niiin vaikeeta viedä.Ymmärrän kyllä että töiden jälkeen väsyttää yms mutta pitäis senkin ymmärtää että ei oo kovin kiva siellä korvessa kököttää koko päivää yksinään odottaen että se tulee töistä.Ja sitten ne vielä tappelee isäpuolen kanssa aina jostain, tai isäpuoli mököttää eikä kukaan tiedä syytä...

Noh, huomenna menen siis hoitoon! Jotenkin jo hippusen helpotti kun tietää että pääsee sinne ja hermot saa ehkä lepoa ja ainakin lääkitystä...